Onpas paassyt pitka aika kulumaan edellisesta kirjoituksesta. Taalla vaan niin helposti vierottuu tietokoneesta, riippumatto vetaa enemman puoleensa. Harjoittelu siis paattyi viime viikolla ja Matagalpa jai odottamaan meidan matkalaukkujen kanssa maaliskuun loppuun paluutamme.
Tultiin toissapaivana Suvin kanssa Granadaan ja tarkoitus olisi viettaa taalla ainakin kolme paivaa. Taalla kadut ovat omituisen leveita ja turisteja nakyy melkein enemman kuin paikallisia. Huolestuttiin jo, etta missa se todellinen Nicaragua on, mutta loydettiin onneksi pian pahan hajuinen ja meluisa tori, jossa olo hieman normalisoitui. Kaikki kaaosmaisuus, mika aluksi oli ahdistavaa alkaa tuntua melko tavalliselta. Liika sivistyneisyys ei taida olla minua varten...
Granadassa on kylla selkeasti kuumempi kuin Matagalpassa. Askel hidastuu ja pelkka ajatuskin kiireesta hiottaa paiva paivalta enemman. Onneksi ei olla tehty mitaan tarkkaa matkasuunnitelmaa, joten lomaressikaan tuskin pukkaa. Taman jalkeen mennaan tyynen meren rannalle ja sielta maissisaarille, siina on meidan suunnitelma ja kaikki muu on avoinna.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti