Taalla elama rullaa tappavan tasaisesti ilman minkaanlaisia kiireita. Kukaan ei tunnu ottavan paineita mistaan, joten ei ole tyontekokaan kaynyt kovin rankaksi. Valilla tuntuu, etta taalla on tarkeampaa esittaa tekevansa toita kuin saada oikeasti mitaan aikaiseksi. Ainakin harjoittelen patevan fysioterapeutin esittamista tilanteissa, joissa ei ole mitaan hajua, mita pitaisi tehda. Taalla ei ole niin turhan tarkkaa vaantaa suunnitelmia ja tavoitteita ym. kirjaamisia. Fysioterapia sisaltaa sita, minka katson parhaaksi ja kestaa minka kestaa. Huomenna paasen taas ratsastusterapiaan mukaan. Se on ollut kaikkein mielenkiintoisinta harjoittelussa ja tuntuu toimivalta terapiamuodolta.

Lomaa odotellessa turvaudutaan viikonloppureissailuun. Viime viikonloppua vietettiin rannalla Leonissa. Aika kului lahinna makoillen ja syoden. Eipa siella paljoa muuta voinut tehda kuumuuden vuoksi. Taalla Matagalpassa on vuoriston takia selvasti viileampaa. Ensi viikonloppuna jaadaan tanne Matagalpaan silla ohjelmassa on Paivikin kahvitilaan tutustuminen. Paivat kuluvat samaa rataa viikonloppujen valilla: toita, espanjan tunteja, papuja ja riisia seka norkoilua...