Viikonloppua odotellessa…

…päivitän tätä blogia vähäsen. Puuskutin juuri mäen ylös kotiin ja taustalla tulee televisiosta Titanic dubattuna. Varsinainen elokuvaelämys. Onneksi täällä kuitenkin älytään käyttää useimmilla kanavilla tekstityksiä. Tämän elämyksen vaan välillä keskeyttää ulkona pauhaava hirvitys, mikä ollaan nimetty ”diskoautoksi”. Ne on semmosia mainosautoja, joiden volyymi hivelee tärykalvoja soittaen läpi kaikki parhaimmat ysäridiskopopit ja mainostaen millon mitäkin. Ei auta täällä ”ei-mainoksia, eikä seurakuntaviestiä”-lappu ovessa.

Harjoittelu ei ole varsinaisesti vieläkään alkanut, vaikka joka päivä käyn siellä istumassa yhdeksästä neljään. Näiden kahden viikon ajan työpaikalla on ollut joku hollantilainen fysioterapeutti luennomassa kranio-sakraaliterapiasta. Tämä huru-ukko uskoo kaiken maailman kehon rytmeihin ja niiden kaikkivoipaan parantamisen voimaan. Ei siinä mitään..yksi vaihtoehtoisterapia muiden joukossa, mutta kun se on hänelle se ainut ja oikea tapa hoitaa ihmisiä. Tämän kahden viikon aivopesun jälkeen minua saa lyödä, jos alan puhumaan jotain huuhaata kehon rytmeistä ja plaplaplaa. Toivottavasti ensi viikolla pääsisi jo tekemään sitten sitä työharjoittelua tai edes leikkimään lasten kanssa.

Viime viikonloppuna koettiin taas jännittäviä hetkiä bussissa ja matkustettiin paikkaan nimeltä Eco Sobralodge. Se on hotelli yhdellä luonnonsuojelualueella noin 1,5 tunnin bussimatkan päässä Matagalpasta. Saatiin olla hotellissa ihan keskenämme, ei vissiin oo mikään massaturismikohde. Käytiin taas oppaan kanssa kävelemässä eri reittejä metsässä ja nähtiin laiskiaisia!! Ne oli kyllä niin käpertyneinä piiloon, että näki vain ison karvapallon puussa. Teki kyllä hyvää päästä pois kaupungista rauhallisempaan paikkaan. Siellä oli myös kahvitila, johon päästiin tutustumaan. Matkahan kahvitilalle taittui, milläs muullakaan, kuin ison kuorma-auton lavalla. Suomeen tullessa en varmaan enää osaa istua normaaleissa autoissa, vaan on pakko päästä vähintään katolle keikkumaan. Vaikka Matagalpassakin on riittänyt paljon ihmettelemistä ja oppimista, niin pakko myöntää, että parhainta antia tähän mennessä täällä on ollut viikonloppureissut.

Tänään pidetään taas suomalaisten kokoontuminen kaupungissa ja mennään syömään italialaiseen ravintolaan. Ruoka täällä on kyllä tosi hyvää, mutta varovainen saa olla, mitä laittaa suuhunsa. Salaattia ei esimerkiksi oikein uskalla syödä ainakaan ravintolassa. Ovat varmaan huomanneet myös paikallisissa ruokakaupoissa rakkautemme ruokaa kohtaan. Ei oo varmasti menny päivääkään, ettei oltais käyty siellä täydentämässä ruokavarastoja. Ollaan takuulla paikalliset supermercado-julkkikset. Mutta vetoan metsästysviettiin, sillä esimerkiksi maustamatonta jugurttia ei aina saa. Mutta silloin kun sitä saa, pitää saalis napata, ennen kuin muut ehtii.