Hola Matagalpasta!!!

Saavuttiin eilen Nicaraguaan Managuaan, josta Pävikki haki meidät Matagalpaan. Päivikki on siis suomalainen nainen, joka on asunut täällä pitkään ja opastaa ja huoltaa meitä kaikissa asioissa. Vaikka matka Miamista kesti vain reilut pari tuntia, tuntui kuin olisi hypännyt eri planeetalle. Maaseutu näytti auton ikkunasta todella köyhälle. Matagalpaan päästiin pimeän tultua ja meidät otti vastaan Doña Yolanda, nainen, jonka luona asumme nämä kaksi kuukautta (kolmas siis menee matkustamiseen). Hänellä on mukava talo korkean ja jyrkän mäen päällä, jota saamme urheilla ylös varmasti päivittäin. Ylipäätään täällä on todella mäkistä, sillä Matagalpa sijaitsee vuorten välissä. Siksi ilma ei ole niin läkähdyttävä ja hyvä niin.

Tänään tutusuimme hieman lähemmin Päivikin opastuksella kaupunkiin. En tiedä katsovatko ihmiset meitä siksi, että olemme niin eri näköisiä vai siksi, että leuka on polvissa koko ajan. Kaikki on niin erilaista ja itsensä tuntee niin tyhmäksi, kun tuntuu, ettei osaa edes ruokaa ostaa oikein! Mutta onneksi molemmat meistä puhuu suht hyvin espanjaa, joten asiat voisi olla huonomminkin. Huomenna päästään pyörimään keskenämme kaupunkiin..Saapahan paikalliset viihdettä kerrakseen, kun kaksi haamun valkeaa suomalaista pyörii suu auki käsidesi toisessa kädessä ja kartta toisessa ja aivan pihalla…

Ylihuomenna saamme vertaistukea, kun neljä muuta suomalaista meidän koulusta tulee tänne. Harjoittelu alkaa vasta perjantaina, joten on aikaa ainakin tutustua paikkoihin ja opetella maan tavoille. Toisaalta, voidaan varmaan jättää harjoittelu väliinkin. Kuultiin nimittäin, että täällä yliopistoista saa rahalla melkeenpä ostettua sen tutkinnon, joten muutama cordoba sinne tänne ja kotiin tultuani olen valmis fysioterapeutti!